Gordianus I

Gordianus I
Gordianus I:n rintakuva. Musei Capitolini, Rooma.
Rooman keisari
Valtakausi	22. maaliskuuta 238 – 12. huhtikuuta 238
Edeltäjä	Maximinus Thrax
Seuraaja	Pupienus ja Balbinus
Syntynyt	noin 159 Vähä-Aasia?
Kuollut	12. huhtikuuta 238 Karthago, Africa, Rooman valtakunta
Puoliso	Fabia Orestila
Lapset	Gordianus II Antonia Gordiana
Suku	Gordian

Marcus Antonius Gordianus Sempronianus Romanus Africanus (n. 159 – 12. huhtikuuta 238), usein Gordianus I, oli Rooman keisari vuonna 238. Hän oli keisari Gordianus II:n isä ja keisari Gordianus III:n äidinisä. Hän toimi keisarina noin kolme viikkoa. Hän teki itsemurhan kuultuaan, että oli häviämässä Karthagossa ja että hänen poikansa Gordianus II oli kuollut.

Syntymä ja elämä ennen keisariutta

Gordianus I syntyi noin vuonna 159. Hänen varhaisesta elämästään ei tiedetä paljoa, mutta epätavallinen cognomen "Gordianus" viittaa siihen, että hänen sukunsa olisi ollut kotoisin Vähästä-Aasiasta, ehkä Gordionin kaupungista. Suku oli rikas mutta ei luultavasti kuulunut Rooman senaattorisäädyn eliittiin. Gordianuksen praenomen "Marcus" ja nomen "Antonius" taas viittaavat siihen, että hänen sukunsa olisi saanut Rooman kansalaisuuden Marcus Antoniukselta. Tiedetään, että eräs Sempronia Romana -niminen nainen, joka oli virkamies Sempronius Aquilan tytär, teetti Ankaraan piirtokirjoituksen kuolleen ja tuntemattomaksi jääneen miehensä muistoksi. Piirtokirjoituksen tarkkaa päivämäärää ei tiedetä, mutta naisen nimi viittaisi siihen, että hän olisi ollut Gordianuksen sukulainen, ehkä äiti tai isoäiti. Gordianuksella oli myös ainakin kaksi lasta: Marcus Antonius Gordianus Sempronianus Romanus, eli Gordianus II, ja tytär, joka oli Gordianus III:n äiti. Historia Augustan mukaan tyttären nimi oli Maecia Faustina ja Gordianuksella olisi ollut vielä toinenkin poika, mutta ei ole löytynyt todisteita, jotka tukisivat näitä väitteitä.

Gordianus saattaa olla sama prokonsuli Antonius Gordianus, jolle Filostratos omistaa teoksensa Sofistien elämät. Filostratoksen mukaan Antonius Gordianus oli 100-luvulla eläneen sofisti Herodes Atticuksen jälkeläinen. Tämä on epätodennäköistä, mutta tutkijat ovat ehdottaneet, että Filostratoksen mainitsema henkilö on Gordianuksen poika Gordianus II, joka olisi mennyt naimisiin Herodes Atticuksen tyttärentyttären kanssa. On myös esitetty, että Filostratos ei olisi tarkoittanut "isällä" biologista isää vaan opettajaa, jolloin Gordianus I olisi nuoruudessaan opiskellut Herodes Atticuksen oppilaana.

Historia Augustan mukaan Gordianus kirjoitti eeppisen runon, joka käsitteli Antoninus Piuksen ja Marcus Aureliuksen valtakausia. Tätä ei voida todistaa, mutta on mahdollista, että Gordianuksen uraa edistivät hänen retoriset ja kirjalliset taitonsa.

Gordianuksen poliittinen ura oli epätavallinen, sillä hänen sukunsa ei kuulunut senaattorien eliittiin. Britanniasta löytyneet piirtokirjoitukset osoittavat, että Gordianus toimi Britannia Inferiorin maaherrana vuonna 216. Vasta 60-vuotiaana hän sai kunnian olla konsulina, kun hänet nimitettiin lisäkonsuliksi (consul suffectus, eli astui virkaan keskellä vuotta) luultavasti keisari Elagabaluksen aikana. Gordianus saattoi myös uransa aikana toimia Syria Coelen ja Achaean provinssien maaherrana sekä komentaa Legio IV Scythicaa, joka oli sijoitettu lähelle Antiokiaa. Keisari Maximinus Thraxin kaudella vuonna 237 tai 238 noin 80-vuotias Gordianus nimitettiin African provinssin prokonsuliksi.

Nousu keisariksi

Keisari Maximinus oli koko kautensa ajan sotinut armeijansa kanssa germaaneja vastaan pohjoisessa. Sota vaati kuitenkin runsaasti rahaa, ja veroja oli täytynyt nostaa kustannusten kattamiseksi. Maxinus ei myöskään pitänyt senaattoreista ja uskoi heidän syyllistyneen moniin rikoksiin. Useita senaattoreita teloitettiin tai vangittiin ja heidän omaisuutensa takavarikoitiin. Maximinuksen suosio laski nopeasti, ja maaliskuun lopulla Thysdruksen kaupungissa African provinssissa oli levottomuuksia, joissa keisarillinen prokuraattori ja verojen kerääjä murhattiin. Peläten rangaistuksia surmaajat kääntyivät prokonsuli Gordianuksen puoleen ja julistivat hänet keisariksi hänen vastalauseistaan huolimatta. Lopulta Gordianus hyväksyi keisariuden ja otti lisänimen Africanus. Hän matkusti Karthagoon ja otti poikansa Gordianus II:n kanssahallitsijakseen. Viestinviejiä lähetettiin Roomaan senaatin puheille. Huhtikuun alussa se asettui tukemaan Gordianuksia, julisti Maximinuksen valtionviholliseksi ja mahdollisesti myös julisti edesmenneen keisari Severus Alexanderin jumalaksi. Gordianuksen tukijat myös murhasivat pretoriaanikaartin prefektin Vitalianuksen, joka oli uskollinen Maximinukselle ja joka olisi pystynyt tarvittaessa pidättämään koko senaatin ja mitätöimään sen määräykset. Kapinan nopeus ja tehokkuus ovat saaneet monet nykytutkijat epäilemään salaliittoa African provinssin senaattoreiden keskuudessa.

Kuolema

Ei tiedetä tarkalleen, mitkä provinssit tukivat Gordianuksia. Näyttää kuitenkin siltä, että monet sotilasyksiköitä sisältävät provinssit pysyivät uskollisena Maximinukselle. Näihin kuului myös African naapuriprovinssi Numidia, jonka maaherra Capelianus oli Maximinuksen kannattaja. Capelianus vihasi vanhempaa Gordianusta erään aikaisemman oikeusjutun vuoksi. Hän kokosi joukkonsa ja marssi Gordianuksia vastaan. African provinssissa ei ollut omaa armeijaa, mikä oli Gordianusten heikko kohta. Capelianuksella puolestaan oli hyvin varustettu ja kokenut armeija, johon kuului Legio III Augusta ja muita auxilia-yksiköitä. Gordianukset joutuivat käyttämään Karthagon nostoväkeä, jotka varustettiin terävillä työkaluilla, metsästysaseilla ja muilla improvisoiduilla aseilla ja haarniskoilla. Heistä ei kuitenkaan ollut vastusta Capelianuksen ammattisotilaille, ja Karthagon lähistöllä käydyssä taistelussa Gordianus II:n komentama nostoväkiarmeija tuhottiin ja nuorempi Gordianus sai surmansa. Kuultuaan taistelun lopputuloksesta Gordianus I hirttäytyi Karthagossa omaan vyöhönsä. Capelianus valloitti Karthagon, surmautti kaupungin johtomiehet ja antoi sotilaidensa ryöstää sen. Gordianus I:n valtakausi oli kestänyt noin kolme viikkoa, Zonaraksen mukaan 22 päivää ja tuntemattoman, vuoden 354 kronikoitsijan mukaan 20 päivää. Senaatti julisti pian Gordianus I:n ja II:n jumaliksi.

Ristiriidat historian kirjoituksissa

Vuoden 238 tapahtumien kronologia on osoittautunut ristiriitaisten papyruksien ja piirtokirjoitusten takia poikkeuksellisen vaikeaksi määrittää. On esitetty, että Gordianusten kapina alkoikin jo tammikuussa ja päättyi samassa kuussa. Nykytutkijat ovat päässeet yhteisymmärrykseen asiasta, ja Robin Mc Mahon esittää seuraavat päivämäärät: 22. maaliskuuta Gordianus I ja Gordianus II julistettiin keisariksi Africassa, 1. tai 2. huhtikuuta Rooman senaatti hyväksyi Gordianusten keisariuden ja 12. huhtikuuta he saavat surmansa hallittuaan 20 päivää.

Lähteet

• Pat Southern: The Roman Empire from Severus to Constantine. Routledge, 2001. ISBN 0-415-23943-5 (englanniksi)
• Bowman et al.: The Cambridge Ancient History XII, The Crisis of Empire, A.D. 193–337. Cambridge University Press, 2005. ISBN 978-0-521-30199-2 (englanniksi)
• Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto: Rooman keisarit. Karisto, 2005. ISBN 951-23-4546-3

Kirjallisuutta

• Alf Henrikson: Antiikin tarinoita 1–2. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18515-9
• Michael Grant: The Roman Emperors. Phoenix Press, 2002. ISBN 1-84212-652-0 (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gordianus I Wikimedia Commonsissa